Hei kaikki tapahtumien ystävät! Olen intohimoinen Helsingin tapahtumien seuraaja, ja sydämeni sykkii erityisesti suomalaisille festivaaleille. Ne ovat niin paljon enemmän kuin vain yksittäisiä tapahtumia – ne ovat osa kansallista sielunmaisemaamme, täynnä historiaa, perinteitä ja sitä ainutlaatuista suomalaista tunnelmaa! Lähde mukaani matkalle tutkimaan, miten näistä juhlista on kasvanut niin olennainen osa kulttuuriamme. Tiesitkö, että Suomi on todellakin satojen festivaalien maa?
Juuret syvällä historiassa: Kekristä kansallisiin laulujuhliin
Festivaaliperinteemme ulottuvat kauas menneisyyteen, aina muinaisiin pakanallisiin rituaaleihin asti. Yksi vanhimmista juhlistamme on Kekri, perinteinen sadonkorjuujuhla, joka merkitsi maatalousvuoden päättymistä ja karjan siirtymistä talvisuojaan. Se oli aikaa, jolloin uskottiin esi-isien henkien vierailevan ja heitä kunnioitettiin juhla-aterioin ja lämmitetyin saunoin. Vaikka Kekrin vietto on muuttanut muotoaan, sen teemat yhteisöllisyydestä, sadosta ja muistamisesta elävät yhä vahvoina suomalaisessa kulttuurissa. Ajatella, miten pitkät perinteet meillä onkaan juhlien järjestämisessä!
Modernimpien festivaalien siemenet kylvettiin kuitenkin 1800-luvulla kansallisen heräämisen aikaan. Laulujuhlat nousivat tärkeäksi kansallisen identiteetin rakentajaksi, saaden inspiraatiota Baltian vastaavista juhlista. Ensimmäiset valtakunnalliset laulujuhlat järjestettiin Jyväskylässä vuonna 1881, ja ne kokosivat yhteen kuoroja ja kansalaisia eri puolilta maata. Vaikka alussa oli epäilyksiä, laulujuhlista tuli nopeasti suosittu kesäperinne, joka vahvisti kansallistunnetta ja toimi jopa venäläistämiskaudella vastarinnan muotona. Nämä juhlat eivät olleet vain laulua – ne olivat voimakas yhteisöllisyyden ja kansallisen yhtenäisyyden ilmaus, vaikka toki säätyerot ja kieliraja näkyivätkin järjestelyissä. Lue lisää tästä kiehtovasta historiasta Finland Festivalsin sivuilta.
Festivaalien kulta-aika ja monipuolistumisen vuodet
Todellinen festivaaliboomi koettiin kuitenkin 1960-luvulla! Se oli aikaa, jolloin Suomi modernisoitui vauhdilla ja kulttuurielämä koki valtavan piristysruiskeen. Moni nykyään tuntemamme festivaali sai alkunsa juuri tällöin, usein paikallisten kulttuuriaktiivien ja harrastajien intohimosta ja talkoohengestä kumpuavina tapahtumina. Kuten Teoston artikkelissakin todetaan, järjestäjät opettelivat homman usein kantapään kautta, mutta juuri tämä kokeilunhalu loi pohjan sille ainutlaatuiselle ja omaleimaiselle festivaalikulttuurille, josta saamme nauttia tänäkin päivänä. Visionäärit, kuten säveltäjä Seppo Nummi, haaveilivat jo 1950-luvulla yhtenäisestä ‘Finland Festivalista’, joka yhdistäisi taiteet ja pohjoisen valon ainutlaatuiseksi kokonaisuudeksi. Hänen työnsä johti lopulta muun muassa Helsingin juhlaviikkojen perustamiseen vuonna 1968, samana vuonna kun perustettiin Finland Festivals ry kattojärjestöksi edistämään ja markkinoimaan suomalaisia festivaaleja.
Aluksi monet festivaalit keskittyivät tiettyyn genreen, kuten klassiseen musiikkiin. Esimerkiksi Turun musiikkijuhlat, perustettu jo vuonna 1960, on maamme vanhin yhtäjaksoisesti toiminut musiikkifestivaali ja upea esimerkki korkeatasoisen klassisen musiikin perinteen vaalimisesta. Mutta pian kenttä alkoi monipuolistua vauhdilla! Syntyi rockfestivaaleja, kuten legendaarinen Provinssi Seinäjoella vuonna 1979, joka kasvoi pienestä talkootapahtumasta yhdeksi Pohjois-Euroopan suurimmista. Tuli jazzia, elokuvajuhlia – kuten arvostettu Tampereen elokuvajuhlat – ja teatterifestivaaleja. Tämä monimuotoisuus onkin yksi suomalaisten festivaalien suurimmista vahvuuksista. On mahtavaa, että tarjontaa löytyy nykyään ihan jokaiseen makuun!
Eikä monipuolistuminen rajoittunut vain taiteenlajeihin! Festivaalit alkoivat yhä enemmän heijastaa yhteiskunnallisia arvoja ja globaaleja teemoja. Upea esimerkki tästä on Helsingissä järjestettävä Maailma kylässä -festivaali. Se sai alkunsa 1990-luvulla järjestöjen tarpeesta tuoda esiin kehitysyhteistyötä ja monikulttuurisuutta, ja on kasvanut valtavaksi ilmaistapahtumaksi, joka kerää kymmeniä tuhansia ihmisiä yhteen musiikin, tanssin, keskustelujen ja ruoan äärelle. Tämä festivaali osoittaa hienosti, miten tapahtumat voivat olla paitsi viihdettä, myös tärkeitä foorumeita keskustelulle ja yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle. Olen itsekin viettänyt monta ikimuistoista hetkeä Maailma kylässä -festareilla Kaisaniemen puistossa ja nykyisin Suvilahdessa!
Perinteet elävät vahvoina: Juhannus, Vappu ja talkoohengen voima
Vaikka uusia festivaaleja syntyy jatkuvasti, vanhat perinteiset juhlamme pitävät pintansa ja ovat edelleen äärimmäisen tärkeitä suomalaisille. Kuka meistä ei odottaisi Juhannusta, keskikesän juhlaa? Sen juuret ovat syvällä pakanallisissa perinteissä, Ukko ylijumalan juhlinnassa ja kesäpäivänseisauksen taiassa. Vaikka juhla on saanut kristillisen nimen Johannes Kastajan mukaan, vanhat tavat, kuten kokkojen polttaminen ja juhannustaikoihin uskominen, elävät vahvoina. Nykyään juhannus on ennen kaikkea aikaa rentoutua mökillä, saunoa, uida ja nauttia yöttömästä yöstä perheen ja ystävien kanssa. Helsingissäkin pääsee juhannustunnelmaan esimerkiksi Seurasaaressa!
Toinen ehdoton kohokohta suomalaisessa juhlakalenterissa on Vappu! Se on riemukas kevään ja opiskelijoiden juhla, joka täyttää kadut iloisella karnevaalitunnelmalla. Vaikka kansainvälisesti 1. toukokuuta on työn päivä, Suomessa Vappu on paljon enemmän. Valkolakit kaivetaan esiin, serpentiinit ja ilmapallot koristavat katukuvaa, ja puistot, kuten Helsingin Kaivopuisto, täyttyvät piknik-seurueista nauttimassa simasta ja tippaleivistä. Opiskelijoiden haalarit ja Havis Amandan patsaan lakitus ovat ikonisia Vappu-perinteitä. Vappu on todellinen koko kansan juhla, joka tuo valoa ja iloa pitkän talven jälkeen!
Yksi piirre, joka yhdistää niin vanhoja perinteitä kuin uudempiakin festivaaleja, on talkoohenki. Vaikka festivaalikenttä on ammattimaistunut huimasti, monien tapahtumien, erityisesti pienempien ja paikallisten, selkärankana toimivat edelleen sadat, jopa tuhannet vapaaehtoiset. Tämä yhteisöllisyys ja yhdessä tekemisen meininki luovat sen ainutlaatuisen ja lämminhenkisen tunnelman, josta suomalaiset festivaalit tunnetaan. On upeaa nähdä, miten ihmiset antavat omaa aikaansa ja panostaan yhteisen elämyksen eteen! Tämä perinne näkyy vahvasti esimerkiksi Provinssin historiassa ja Maailma kylässä -festivaalin toteutuksessa.
Festivaalit tänään: Elämyksiä joka makuun ja katse tulevaisuuteen
Tänä päivänä Suomen festivaalikartta on rikkaampi ja monipuolisempi kuin koskaan! Musiikkifestareita löytyy joka lähtöön raskaasta rockista kamarimusiikkiin, ja kulttuuritarjonta kattaa kaiken elokuvista teatteriin ja tanssiin. Erityisen ilahduttavaa on ollut ruokafestivaalien nousu. Ne juhlistavat paikallisia makuja ja raaka-aineita aivan uudella tavalla. Mainio esimerkki tästä on Turussa järjestettävä Neitsytperunafestivaali, joka on omistettu nimensä mukaisesti varhaisperunalle. Tämä festivaali osoittaa, miten arkisestakin raaka-aineesta voi luoda upean juhlan ja nostaa sen ansaitsemaansa arvoon. On hienoa, että paikallista ruokakulttuuria vaalitaan näin innostuneesti!
Suomalaiset festivaalit ovat myös osoittaneet uskomatonta sitkeyttä ja sopeutumiskykyä. Taloudelliset haasteet tai jopa globaali pandemia eivät ole lannistaneet festarijärjestäjiä tai -kansaa. Kulttuuri ja yhteiset kokemukset ovat meille selvästi tärkeitä, emmekä halua tinkiä niistä. Festivaalit ovat kehittäneet uusia toimintatapoja, kuten Tampereen elokuvajuhlien siirtyminen verkkoon pandemian aikana, ja panostavat yhä enemmän myös kestävyyteen ja ympäristöystävällisyyteen. Esimerkiksi Provinssin tavoite hiilineutraaliudesta ja Ekokompassi-sertifikaatti ovat hienoja esimerkkejä tästä kehityksestä. Tämä on mielestäni todella tärkeä suunta!
Monet suomalaiset festivaalit ovat myös saavuttaneet kansainvälistä mainetta ja houkuttelevat kävijöitä ympäri maailmaa. Ajatellaanpa vaikka Savonlinnan Oopperajuhlia Olavinlinnan upeissa puitteissa tai Tuska-festivaalia Helsingissä, joka on metallimusiikin ystävien pyhiinvaelluskohde. Nämä ainutlaatuiset tapahtumat osoittavat, että Suomella on paljon annettavaa kansainväliselle festivaalikentälle.
Mitä seuraavaksi? Suomalaisen festarikulttuurin tulevaisuuden tuulet
Mihin suuntaan suomalainen festivaalikulttuuri sitten kehittyy? Uskon vahvasti, että monimuotoisuus ja erikoistuminen jatkuvat. Näemme varmasti entistä enemmän pienempiä, tiettyyn teemaan tai genreen keskittyviä tapahtumia suurten massafestivaalien rinnalla. Teknologian rooli kasvaa varmasti edelleen, ei vain markkinoinnissa vaan myös osana itse festivaalikokemusta – ehkäpä virtuaaliset elementit jäävät pysyvämmäksi osaksi joitakin tapahtumia? Toivon myös, että kestävä kehitys ja vastuullisuus nousevat entistä keskeisempään rooliin kaikessa festivaalitoiminnassa.
Yksi asia on kuitenkin varma: festivaalien merkitys yhteisöllisyyden ja elämysten luojana ei tule katoamaan. Ne tarjoavat meille mahdollisuuden irtautua arjesta, kohdata samanhenkisiä ihmisiä, kokea uutta ja juhlia elämää yhdessä. Olipa kyseessä sitten perinteinen juhannuskokko, rokkifestarin päälava, elokuvajuhlien intiimi tunnelma tai paikallisen ruokafestivaalin herkut, suomalaiset festivaalit tarjoavat jotain ainutlaatuista. Joten, tutustu tarjontaan, lähde rohkeasti mukaan ja koe itse suomalaisen festarikesän taika – se odottaa sinua!
