Helsinki suurtapahtumien isäntänä

Erilaiset kohut ympäröivät Rion olympialaisia kesällä 2016. Saastuneet vedet, slummien purkaminen ja ihmisten häätäminen kodeistaan olivat kaikki arkipäivää olympialaisiin valmistautuvassa Rio de Janeirossa. Kun Brasiliaa on kritisoitu epäeettisestä toiminnasta kisojen alla, olivat asiat Helsingissä vuonna 1952 lähes päinvastoin. Pieni, köyhä ja sodasta toipuva Suomi onnistui kesäolympialaisten avulla nostamaan omaa hyvinvointiaan kisojen aikana ja suurtapahtumaan valmistautuessaan. Samalla, kun Rion kisapaikat on jo nyt hylätty, pitävät suomalaiset yhä raivokkaasti kiinni esimerkiksi Olympiastadionista, jonka korjaamista ja mahdollista purkamistakin on vastustettu kiihkeästi. Vaikka Helsingissä ei olekaan järjestetty varsinaisia suurtapahtumia vuosikymmeniin, on Rio de Janeiron ja Helsingin vertaaminen hyvin havainnollistavaa. Toki ajat olivat vuonna 1952 kovasti erilaisia kuin nykyään.

Olympialaiset nostivat Suomen asuntopulasta

Sotien jälkeen Suomi kärsi asuntopulasta. Moni nuoripari joutui asettumaan aluksi sisartensa tai vanhempiensa luokse asumaan, koska omaa asuntoa oli mahdotonta löytää. Jo valmiiksi pienissä asunnoissa saattoi asua kaksikin perhettä, vaikka varakkuutensa puolesta ihmiset olisivat voineet asua väljemminkin. Vuotta 1952 voidaankin pitää käänteentekevänä paitsi suomalaisen urheiluhistorian, mutta myös asuntorakentamisen kannalta. Olympialaisten ansiosta Helsinkiin rakennettiin yhä käytössä olevia asuntoja. Esimerkiksi Käpylässä sijaitsevat Kisakylä ja Olympiakylä, jotka ovat molemmat vuoden 1952 olympialaisten peruja. Asuntoja rakennettiin olympiaturisteille ja kilpailijoille, mutta kisojen jälkeen uusia rakennuksia ei suinkaan hylätty, vaan asuntopulan riivaamat suomalaiset saivat niistä itselleen pysyvät kodit. Riossa, Sotshissa ja monissa muissa uuden ajan olympiakaupungeissa kisakylät ovat autioituneet ja lopulta muuttuneet asuinkelvottomiksi, mutta köyhä ja sodanjälkeinen Helsinki osasi hyödyntää uudet rakennukset myös kilpailujen jälkeen. Olisikin hyvä, että maailman huomio ei täysin kaikkoaisi olympiakaupungista kilpailujen jälkeen, sillä uudet rakennelmat olisi hyvä saada käyttöön kisojen jälkeen.

Suurtapahtumia valvottava entistä tarkemmin

Kuten sanottu, maailma oli erilainen vuonna 1952. Ei ole tietoa siitä, miten Helsinki ja Suomi selviäisivät suurtapahtuman kuten olympialaisten järjestämisestä tänä päivänä. Varmaa lienee kuitenkin se, että Suomi tuskin tuhlaisi miljardeja euroja rakennuksiin, jotka lopulta jäisivät hyödyttäminä rappeutumaan. Esimerkiksi Käpylän vanhat olympia-asunnot ovat laadukkaita. Talot seisovat ylväinä, ja jykevä ulko ovi pitää kylmän ja kutsumattomat vieraat loitolla. Rio de Janeiro on surullinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu silloin, kun korruptoitunut maa pääsee suurtapahtuman järjestäjäksi. Tuhannet köyhyysrajalla ja Rion slummeissa elävät ihmiset joutuivat jättämään kotinsa kisojen ajaksi. Kaupungissa on myös tuhansia kodittomia, mutta he eivät pysty hyödyntämään rappeutumaan jätettyä kisakylää. Eettisesti kilpailujen järjestäminen köyhässä ja kehittyvässä maassa onkin tänä päivänä arveluttavaa. Ratkaisua tilanteeseen on kuitenkin vaikea keksiä. Kisojen kasvaessa kerta kerralta hulppeammiksi, on yhä epätodennäköisempää, että Helsinkiä nähtäisiin kesäolympialaisten järjestäjänä. Valitettavasti kisoja järjestävät tulevaisuudessakin valtiot, jotka eivät pyri parantamaan kansalaistensa oloja.